Olen pitkään (lue: kuukausikaupalla) märehtinyt yhtä kirjoitusta, joka sai alkunsa sen verran tunnepitoisesta tapahtumasta, että ensimmäisten raivon vallassa kirjoitettujen kappaleiden jälkeen en jotenkin enää jaksanut siihen paneutua. Tuli vaan paska fiilis sitä työstäessä, eikä kirjoittaminen silloin vastaa tarkoitustaan. Se kirjoitus jäi siis tietokoneen uumeniin odottamaan parempaa aikaa, vähempää ketutusta ja sitä tiettyä kirjoittamisen flowta.

Kirjoituksen hautauduttua muiden mietteiden alle, tulikin kirjoitettavaksi tieteellistä (tai vähemmän tieteellistä) tekstiä opintojen puolesta ja loppuvuosi olikin sitten työhuisketta, jonka sivussa kirjoittelin tekstiä liiton lehteenkin.. Nyt siis järkytyksekseni huomasin, että edellinen teksti on ilmestynyt tänne helmikuussa.

Tapahtumasta on kulunut jo sen verran aikaa, että luettuani sen pitkään passiivisen työn alla olleen tekstin, se ei alkanut enää suuremmalti ketuttaa, vaan sain sen kirjoitettua lopulliseen muotoonsa. Ehkä. Kunhan se käy toisen silmäparin alla katsottavana, saatan sen jopa tänään julkaista. Koskaan en ole lopullisesti tyytyväinen kirjoituksiini, mutta joskus on päästettävä irti. Nyt alkaa olla sen aika. Ja hyvä niin, koska mielessä siintää jo uusi aihe..  =)